Sain työkaverilta suklaata ja avaimen perän toissapäivänä lahjaksi jotta vähän piristyisin :) Ihana ajatus. Söin suklaata sitten kotona ja vessa rumbahan siitä tuli. No tiesin sen kyllä, mutta söin silti, niinkuin yleensäkin. Suolistotautinen joka on koukussa suklaaseen, ei ole kovin hyvä juttu. Mutta aina välillä (lue joka päivä) sitä pitää herkutella. Pitää vain osata valita herkut hyvin ;)

Eilen sain yllättävältä taholta hieman ylimääräistä rahaa ja aikomuksena olisi mennä törsäämään koko summa kaverin uuteen kämppään. Olen sellainen perussuomalainen ihminen että en oikein osaa näyttää välittämistäni muulla tavoin kuin rahallisesti. Jos minulla olisi lapsia tekisin tyhmyyksiä ja sitten ostelisin lapsille kaikenlaista kivaa. Isäni teki minulle usein niin joten ei ihme että olen oppinut saman tavan. Harmillista tässä on se että kaikki ihmiset eivät oikein tajua sitä että haluan laittaa rahaa ystäviini. Etenkin isäni aina ihmettelee että miksi sinä nyt tuolle ostat ja tuolle,  nehän on vain kavereita. Pakko sanoa että parhaimmat kaverini ovat minulle kuin perhettä. Vietän heidän kanssa paljon aikaa (nykyään tosin lähinnä puhelimessa) ja haluan että heillä on asiat vähintään yhtä hyvin (taloudellisesti siis :D) kuin minulla. Ja jos ei ole, niin sitten avustellaan pienissä tai isoissa asioissa, miten nyt omat varat antaa myöden. Mielestäni myös se, että olen jo aikuinen ihminen joka tienaa omat rahansa tarkoittaa sitä, ettei tarvitse olla kavereillekaan ostelemassa jotain Tiimari-mukia aina synttäri/tuparilahjaksi vaan voi sitten ostaa jotain vähän kalliimpaa mutta tarpeellista. Eikä lahja (ja rahat) mene hukkaan. Tosin itse taas olen tyytyväinen siitä Tiimari-mukistakin, kunhan lahja on tullut sydämestä. Niinhän se menee, että ajatus on se tärkein, ja on kivempaa antaa kuin saada. Vaikka se saaminenkin on mukavaa.

Elämäni pahin ongelma on väsymys ja jaksamattomuus. Nyt on kuitenkin jostain tullut sellaista pientä puhtia tehdä kivoja juttuja. Sitten vain viikonloppuisin olenkin aivan rättipoikki ja tuntuu siltä ettei jaksa edes sängystä oikein nousta, ja silmät painuu jo aamusta väkisin kiinni. Tällä hetkellä minulla on projektin alla siskontytölle keijumaalaus (saankohan koskaan sitä valmiiksi), valokuva-albumi koirastani ;) ja erinäisiä koruja joita olen aloitellut. Teimme päiväkodissa äitienpäivälahjaksi lasten kanssa rannekoruja. Tuli itsellekin sellainen innostus ja teinkin jo korvakorut itselleni. Eivät ne mitkään kovin hienot ole, mutta onpahan itsetehdyt :D En ole mikään hirmuisen kätevä käsistäni, harmi sinänsä sillä tykkään askarrella ja näperrellä. Niitä tuotoksia ei vain voi mihinkään käyttää. Tykkäisin kovasti tehdä perheelle ja tutuille vaikka lahjaksi koruja, mutta kun se laatu on mitä on, niin ehkä kuitenkin edelleen vain ostan valmiiksi tehtyinä. Itse voin sitten käyttää räpellyksiäni.

Keiju on  vielä ihan alkutekijöissään. Tiedän ettei keskeneräistä kuvaa saisi  näyttää, mutta en tiedä saanko tuota koskaan valmiiksi niin ajattelin että se tuskin haittaa :D Ympärille tulee vielä pari perhosta ja ajattelin liittää Kuvaan luonnon materiaaleja, jotain erilaista. Laitan sitten kuvaa jos ikinä saan tuota valmiiksi. Korvakorut on tuollaiset hyvin simppelit ja helppotekoiset. Ensimmäiset oma tekoiset korut XD Ainakin opin lisäämään kuvia tänne blogille. Jotain hyötyä näistäkin.