Ihanaa, tänään sain vihdoin jotain selkeyttä tuohon kesälomastressiin. löysin kaikenmoisia ihania museoita, luonnonpuistoja ja vaikka mitä kivaa (kuten miniristeilyitä suomen saaristossa) ihan täältä läheltä joten ei tarvitse lähteä haahuilemaan minnekään kovin pitkälle. Kaikki on bussi tai junamatkan päässä. Varattiin tänään myös pari yötä hotellista joka sijaitsee Nuuksion vieressä. Ajatuksena oli että lähtisimme avokin kanssa Nuuksioon telttailemaan, mutta jotenkin vessavammaisena se ei tuntunut kovin vakuuttavalta. Joten päätimme että hankitaan hotellihuone. Päivät voi ravata ulkona, uida ja käyttää ulkovessoja. Ja sitten yöksi pääsee ihan omaan rauhaan, omaan huoneeseen oman vessan kera Ja koirammekin saamme ottaa mukaan hotelliin. Aivan mahtavaa :) Näin ne asiat aina järjestyvät.

Nyt sitten keskityn tilailemaan kesävaatteita nettiputiikeista, kätevää. Ei tarvitse ravata itse missään, voi vain klikkailla omalla kotisohvalla. Varmasti suuri helpotus jokaisen sairaan ihmisen elämään. Mitä ihmettä ihmiset tekivätkään ennen internettiä :) Vielä pitäisi hankkia pari ihanaa laukkua ja kenkiä. Kesä tulee ja toivotaan että sen myötä mielikin vähän piristyy.

Asiasta toiseen, en ole vieläkään saanut aikaiseksi soitettua lääkärille. Jotenkin tuntuu että se askel, että soitan ja pyydän sairaslomaa, muttaa elämäni kertaheitolla. Koska jos pyydän sairaslomaa, saan sitä todennäköisesti aika pitkäksi aikaa ja siitä, koska pääsen takaisin töihin, ei ole mitään tietoa. Voi olla etten enää koskaan edes palaa täysipäiväiseen työhön. Ja se ahdistaa, pelottaa ja tekee minut surulliseksi, sillä pidän työstäni. Mutta pitäisi olla muutakin elämää kuin työ. Toisaalta taas en ole vielä edes kolmeakymmentä, ja nyt jo jättäisin työelämän taakseni? Tiedän, että pitäisi vain ajatella sitä, että olen nyt sairas, enkä kykene työhön. Joten teen enemmän hallaa kuin hyvää itselleni tässä tilanteessa. Eikä pitäisi liikaa murehtia mitä ehkä tapahtuu, koska sille ei voi mitään. Ehkä tulevaisuudessa tähänkin tautiin keksitään jokin hieno hoitokeino josta tällä hetkellä ei osata edes uneksia.

No mutta mietin edelleen tätä lääkärille soittoa, sairaslomia jne...