Kesäloma alkaa häämöttää ja stressitaso nousta. Katselin tänään netistä kivoja paikkoja missä voisi käydä. Mietin myös että jos vuokraisimme mökin viikoksi. Valitettavasti mökkejä ei saa muuta kuin paikoista jonne vaaditaan auto. Ja autoa meillä ei ole, eikä tule jos on avomiestä uskominen. Julkisilla liikkuminen on minulle miltei mahdotonta, ellei kyse ole junasta jossa on vessa. Busseista kun ei aina tiedä onko siellä vessaa vai ei, ja vaikka olisi vessa niin ripuloiva ihminen ei siellä kehtaa käydä. Tiedän että moni tässä kohtaa napisee että se on ihan itsestä kiinni, jos ei viitsi käydä bussin vessassa niin sitten ei kannata valittaa ettei mihinkään pääse. MUTTA kuinkakohan moni ihminen lähtee bussimatkalle ilmavaivojen ja ripulin saattelemana ellei ole kyse elämästä ja kuolemasta? Ymmärrän kyllä että normi ihminen voi bussin vessaa käyttää, mutta entäs sellainen joka juoksee siellä parin kymmenen minuutin välein ripuloimassa niin että varmasti kuuluu pitkin bussia. Ja kyllä, minä välitän siitä mitä muut ihmiset bussissa kuulevat ja ajattelevat. Hienoa jos joku ei välitä, mutta minä satun välittämään. Junalla pääsee tietysti isoimpiin kaupunkeihin, mutta jos vaikka mökkilomaa toivoo joutuisi aikalailla ensin kulkemaan junalla tai bussilla, ja sitten vaihtaa vielä loppumatka bussiin, ja sitten taksilla. Ja kun on tiukka budjetti niin siihen 10-20 km taksimatka edestakaisin tekee suuren loven. Ja jos joutuu pysähtymään, jotta pääsee vessaan, tulee hintaa vielä enemmän.

Turun keskiaikamessut ovat jotain sellaista jossa haluaisin käydä. Kerran olen siellä ollut, olisiko ollut vuonna 2000. Toiste en ole uskaltanut vielä mennä. Koko sen ajan kun messuilla olimme jouduin pidättelemään koska messualueen ulkopuolella oli yksi ulkovessa joka oli koko ajan varattu. Joten matka oli minulle todellista tuskaa jota en halua kokea uudestaan. Ja onhan ymmärrettävää ettei joka paikassa voi ollaa vessaa siltä varalta että sinne sattuu tulemaan ihminen jolla on krooninen ripuli. Mutta olen silti surullinen ja ahdistunut siitä, että sairauteni vuoksi joudun viettämään niin eristettyä elämää. Etenkin kesälomalla asia tulee paljon mieleen, kun olisi aikaa mennä ja tulla. Joten ainoa paikka minne ehkä pääsen on vanhempien kanssa omalle mökillemme jossa ei valitettavasti voi edes uida (mökiltä löytyy pieni kuralampi joka ei ole enää kovin uitavassa kunnossa). Ainoa asia jonka vuoksi mökille edes haluaisin.

Uiminen on ainoa liikunnallinen harrastus jota vielä pystyisin tekemään mutta arpieni takia en voi julkisille uimapaikoille ja uimahalliin mennä. Joten olisi aivan ihanaa päästä yksityiselle mökille jossa voisi tosiaan käydä saunomassa ja uimassa. Edes yhdeksi viikonlopuksi. Mutta on varmaan pakko keksiä jotain muuta ajanvietettä. Opiskeluajoiltani muistelen lämmöllä kaveriani joka jaksoi keskellä yötä lähteä kanssani uimaan, aina kun hän oli saanut auton vanhemmiltaan lainaan. Vietimme muutaman kesän ajellen yötä myöden ja uiden kuunvalossa. Vasta nyt kun ei ole ystävää jolla olisi auto ja halua käydä yöuinnilla, tajuaa miten paljon niitä reissuja arvostin. Mutta niinhän se menee että asioita alkaa arvostaa vasta sitten kun on ne menettänyt.

Noniin eiköhän tämä ole taas tarpeeksi ahdistelujani tälle kertaa :) Usein minusta tuntuu että blogini sisältää ainoastaan negatiivisia asioita ja valittamista, mutta sitäpä varten blogini on, jotta voin purkaa negatiivisia tunteitani jonnekin ettei pää hajoa. Ja ehkä siinä samalla terveet ihmiset tajuavat kuinka onnekkaita he oikeastaan ovatkaan ollessaan terveitä. Yksi huoli vähemmän elämässä, jos ei muuta :) Minun täytyy vain elää päivä kerrallaan ja yrittää sopeutua.