Katsoin tänään dokumentin ihmisistä jotka kärsivät piereskelystä. Oli outoa huomata miten eritavalla eri ihmiset ottivat ongelmansa. Yksi nainen ei paljoa piereskelyään häpeillyt, hän oli pubissa ison kaveriporukan kanssa ja antoi palaa kun siltä tuntui ja kaikki naiset vain kikattelivat yhdessä piereskelylle. Tämä nainen eli parisuhteessa ja oli  menossa naimisiin. Toinen nainen taas oli elänyt jo pari vuotta täysin eristyksissä muusta maailmasta, ilman sosiaalista elämää. Hän ei edes pystynyt istumaan pubissa kahta minuuttia pidempään koska pelkäsi niin paljon sitä että häneltä pääsee pieru.

Minulle piereskely ei ole ongelma, teen sitä ainoastaa vessassa, sillä j-pussin ansiosta mukana tulee useimmiten muutakin kuin vain ilmaa (ällöttävä mutta tarpeellinen huomio). Pystyn suhteellisen hyvin pidättelemään pieruni siihen kunnes olen vessassa. Mutta itseäni häiritsee ja hävettää vessassa juokseminen. Voin vain kuvitella millaista olisi jos ongelmana olisi vielä piereskelykin. Mutta jotenkin silti pystyin samaistumaan naiseen joka joutuu elämään eristyksissä ongelmansa vuoksi. Minusta joskus tuntuu siltä että haluaisin vain piiloutua maailmalta vessaongelmani takia. Joskus tuntuu siltä että ihmiset näkevät, haistavat ja kuulevat että olen vessaongelmainen. Vaikka tiedostan kyllä että se ei näy, ei kuulu eikä haisekaan (paitsi vessassa) mutta ajatuksilleen ja peloilleen ei voi mitään. Omituisinta tässä on se, että ihmiset pelkäävät omia perustoimintojaan. Jokaikinen ihminen pieree, paskoo, kusee, syö ja hengittää. Miksi näistä kolmesta ensimmäisestä on tehty niin luonnottomia, likaisia ja ällöttäviä. Ennenmuinoin istuttiin riukupaskalla kaikki talon naiset keskenään äänineen ja hajuineen päivineen. Nyt tuntuu vaikealta päästää paukkua jopa istuessa pytyllä lukittujen ovien takana, jos joku vaikka kuulee.

Täytyy myöntää että mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän ajattelen vessa ääniäni. Etenkin nyt kun olen parisuhteessa, eikä ole pelkoa treffivessailusta. Pystyn rentoutumaan paremmin kaverien seurassa ja perheen seurassa. He ovat kaikki minulle tuttuja ja rakkaita ja tietävät ongelmastani. Jos se heitä häiritsee he voivat poistua paikalta tai tehdä mitä lystäävät. Ketään ei ole tähän mennessä tuntunut haittaavan. Mutta silti yhä enemmän minua on alkanut ahdistaa ravintolassa käynnit, työpaikan vessareissut, vieraiden ihmisten tapaaminen ja muutoinkin tilanteet joissa en ole aikasemmin ollut, paikat joista en tiedä missä vessa on vai onko vessaa ollenkaan. Usein kieltäydyn lähtemästä kaveriporukan mukana paikkoihin joista kukaan ei tiedä onko paikalla vessaa ja millainen vessa siellä on. Kerran jouduin seurassaaressa käydessä käyttämään bajamajaa... Pieni muovinen vessakoppi. EI sovellu suolistotautisille! Samoin en voi käydä elokuvissa, ravintoloissa joissa ei ole omaa vessaa, ostoskeskuksissa joissa on maksullinen vessa jos ei ole kolikoita mukana (ja niitähän ei koskaan ole silloin kun pitäisi). Pitkät ajoreissut ei onnistu, ellei kuskina ole ihiminen jonka tunnen ja jolla on hyvä hermot jos joutuu tunnin sisällä pystähtymään jopa neljäkin kertaa. Vessassa juoksu rajoittaa elämääni todella paljon eikä sitä tajua itsekään ennenkuin alkaa asiaa todella miettiä.

Ja kuitenkin, koskaan en ole ollut tilanteessa jossa olisi joutunut vetelät housuihin sen takia ettei vessaa ole löytynyt, koskaan ei kukaan ihminen ole huomauttanut vessaramppailustani (paitsi lapset työpaikallani mikä olikin jokseenkin noloa, mutta lapset ovat lapsia). Kerran olen bussissa pidätellyt naama punaisena kramppaavaa suolta ettei olisi housuun tullut, ja kerkesin kuin kerkesinkin kotiin asioille. Joku voisi sanoa, että miksi sitten ahdistelet asiaa niin paljon, jos ei ole vahinkojakaan koskaan tapahtunut. No siksi juuri ei ole vahinkoja tapahtunut koska yritän elää niin etten joudu tilanteeseen jossa vahinko olisi mahdollinen.

Mutta toistaiseksi en ole nolannut itseäni paskomalla housuuni, mutta jos tilani jatkaa pahenemistaan, sekin ilo on varmasti odotettavissa, Terveiset vain kavereille, muistakaa ottaa ylimääräiset pikkarit minulle mukaan kun lähdette kanssani jonnekin, itse en välttämättä muista XD