Nyt sitten niitä negatiivisia asioita :) Vaikka keskiaikamarkkinat olivat ihanat oli kyllä vaikeuksiakin lähteä sinne. Jostain syystä tämä suoli on taas pahemmassa kunnossa kuin yleensä. Edellinen päivä, heti kun olin syönyt ensimmäisen aterian, alkoi ripuli. Ja se jatkui, jatkui ja jatkui. Se jatkui läpi yön. Eli  nukuin ehkä kaksi tuntia ennen markkinoita, koska juoksin vain vessassa 10min-30min välein. Ei kivaa. Aamulla kuitenkin päätin että en anna tämän nukkumattoman yön ja ripulin voittaa jälleen kerran ja lähden matkaan vaikka kiusallanikin. Matka kesti noin tunnin, mutta tiesin että kaverini jotka tulivat mukaan, tietävät tilaneeni ja pääsen vessaan vaikka viisi kertaa jos on tarvis. Onneksi ei tarvinnut käydä koko tunnin aikana vessassa.

Kun saavuimme hämeenlinnaan kävin bajamajassa ehkä neljä kertaa koko päivän aikana. Eikä tarvinnut takaisin tullessakaan pysähtyä vessaan. Eli päivä sujui mainiosti. MUTTA heti kun tulin kotiin, istuinkin taas koko illan ja yön vessassa.  Jossain vaiheessa iltaa minun oli pakko ottaa nokoset, jotka venyivätkin kolmen tunnin päiväuniksi. Seuraavana päivänä olin aivan poikki, päässä soi, pyörrytti, oksetti ja olin aivan kuollut. En tehnyt muuta kuin maksain koneella. Tänään olo on hieman parempi, mutta edelleenkään en ole paljoa päässyt sohvalta ylös. Ja vessa juoksu jatkuu edelleen. Silti tästä väsymyksestä huolimatta, olisin valmis uuteen reissuun vaikka heti huomenna :) Pystyn edelleen nauttimaan näistä pikkureissuista, vaikka tiedän että seuraavana päivänä tunnen oloni kuolleeksi. Onneksi olen sairaslomalla. Muutoin töihin meno maanantaina olisi ollut täsin mahdotonta, ikään kuin se ei muutenkin olisi jo aika vaikeaa, etenkin pahenevan tilani vuoksi.

Uusi lääkäriaika on syysykuun alussa ja jännittää jos mitä lääkäri sanoo. Käykö niin että pakottavat minut avanneleikkausjonoon, minne en todellakaan halua. Vai saanko jäädä nyt joksikin aikaa sairaslomalle rauhoittumaan ja miettimään vaihtoehtoja. Päätös leikkaiksesta on aina iso asia, ja sitä pitää aina miettiä tarkoin. Mutta tästä avanne asiasta en vain tunnu pääsevän yli. Useimmat leikkaukset ovat menneet siinä sivussa, kipujen ja kouristusten lomassa ja useat ovat helpottaneet oloa, siksi niihin olenkin mennyt ja halunnut mennä. Koskaan aikaisemmin ei leikkaus ole tuntunut yhtä pahalta ja vastenmieliseltä kuin nyt. Näin isoissa päätöksissä sitä haluaa vain aikaa miettiä asiaa, ja jonkinlaista ammattiapua päätöksen teossa. Tai oikeammin siinä, että kun päätös on pakko tehdä, sen kanssa on pakko elää. Ja se eläminen ei välttämättä ole kovin positiivista.

Nyt rohkaistun ja laitan uudesta mahastani muutaman kuvan tänne. Valitettavasti minulla ei ole ennen ja jälkeen abdominoplastian kuvia sillä ennen kuvat olisivat olleen aika hirveitä enkä henkisesti olisi pystynyt kestämään edes sellaisten kuvian olemassa oloa. Joten jos et halua nähdä masukuvia, kannattaa siirtyä jonnekin muualle ;)

Lähikuva. Laastaria ei enää ole :P Napaa minulla ei aikaisemmin oikein ollut kunnollista kun arpi meni siitä rumasti läpi. Nyt on, ja ihan navan näköinenkin vielä :)

Valitettavasti tämä sivusto laittaa väkisin nämä kuvat väärinpäin vaikka alkuperäisosoitteessa ne ovat oikein päin. Mutta koettakaan kestää. EDIT: eli nyt ne kuvat onkin kääntyneet oikein päin ja pakko laittaa ne isommaksi, koska kuvat vääristyi aika pahasti. :D. Tässä maha siis sivusta. Ennen se roikkui arpineen päivineen aika pahasti housujen päällä, vaan eipä enään ;)

Ja kuva suoraan edestä.

Siinä ne nyt olivat, tai siis se eli maha :D Ja hyvältä näyttää. Ei tietenkään täydellinen mutta me kaikki emme voi omata sitä täydellistä pyykkilauta vatsaa enkä haluaisikaan :)