Noniin. Tänään oli sitten se lääkärikäynti. Ensinnäkin, sairaslomaa lätkähti taas kuukauden verran (en tajua miksei laiteta heti suoraan muutamaa kuukautta, kun ei tämä tauti nyt ihan lähiaikona ole poiskaan lähdössä). Lääkäri sanoi heti suoraan että "et sinä kyllä työkuntoinen ole, ja nostan hattua että olet niinkin pitkään työelämässä sinnitellyt". Ja silti ovat potkimassa kovasti töihin mahdollisimman pian... Niin ja kuulemma ensisijainen tavoitehan lääkäreillä EI ole saada ihmistä työkuntoiseksi, vaan kyllä koko elämänlaadun pitää parantua, ei vain työkunnon... No aijaa. Enpä ole tuota aikaisemmin huomannut. Ensimmäisenä lääkärit yleensä arvioivat aina, oletko työkykyinen, ja mitä tehtäsiin että saataisiin sinut taas töihin ja tuottamaan valtiolle. Muutoin ei ole  kauheasti väliä miten sinulla menee.

No niin, mutta nyt on todettu, ihan siis lääkärikin, en vain minä, että ihminen joka juoksee paskalla 25krt. vuorokaudessa, kärsii kivuista sekä vessassa että vessan ulkopuolella. Juoksee yöt vessassa eikä saa nukuttua, ja kärsii masennuksesta EI ole työkykyinen.
Huomenna (Perjantaina) on kuulemma sairaalassa kokous johon kokoontuu lääkäreitä (gastro) ja kirurgi ja keskustellaan kaikk yhes koos vaikeista tapauksista. Kuinkakohan monessa kokouksessa siellä on minusta jo keskusteltu. Lääkärikin tunsi asiani oikein hyvin, vaikkei ole koskaan minua tavannut :D Kivaa olla julkkis, vaikka sitten vain sairaalassa.

Vaihtoehdoista keskusteltaessa kävi siis jälleen ilmi, että kaikki lääkkeet on käyty läpi. Ainoa mitä sairaala enää voi tarjota minulle, on avanne jota en ole ottamassa. Tuli puhetta siitäkin että miten sairasloman kanssa käy, jos on olemassa hoito jolla minut saa töihin (vaikka siis ensisijaistahan on elämänlaadun parantaminen, ei työssäkäynti?!?!?!) mutta en ota tätä hoitoa. Voidaanko minut siis "pakottaa" leikkaukseen sillä, ettei minulle muuten Kela maksa sairaspäivärahaa. En saanut kysymykseen selkeää suoraa vastausta, veikkaan siis, että lääkärikään ei ollut ihan varma asiasta.

Tässä vaiheessa lätkäisin tohtorille paperin jossa kerrottiin TIES leikkauksesta (k. kirjoitukseni TIES). Lääkäri ei ollut kuullutkaan moisesta, mikä ei sinänsä ole mikään ihme kun koko leikkaus on julkistettu vasta viikko sitten. Mutta ainakin nyt se kävi selväksi, että jos tämä leikkaus nyt tosiaan toimii, eikä sitä jostain syystä saada suomeen, tai sen suomeen tulo viivästyy, niin minulla on mahdollisuus päästä leikkaukseen ruotsissa. Ja minullehan on IHAN sama puhuuko lääkärini/kirurgini ruotsia vai suomea, kunhan osaa hommansa. Oli hyvä tietää, että pohjoismailla on oma systeeminsä jonka mukaan pohjoismaalainen voi saada hoitoa missä tahansa pohjoismaista, jos sitä ei omassa kotimaassaan saa. Eli sitten se olisi matka ruotsiin taikka norjaan. Mutta sitä taas ei tiedä missä vaiheessa tuo TIES tulee ihan normaaliksi operaatioksi johon pääsee kuka vain.

Tässä vaiheessa kerroin myös sen miksi, etenkään nyt, en ole avannetta ottamassa. Koska jos minulle laitettaisiin avanne, ja TIES tulisi mahdolliseksi kohdallani, lääkärini Meilahdessa sanoisivat etteivät rupea järjestämään minulle uusia leikkauksia, koska minulla on avanne joka toimii. Eli ei ole tarvetta uusille leikkauksille. Lääkärini vastasi tähän olevansa samaa mieltä asiasta kanssani ja sanoi, että kukaan ei voi minua avanneleikkaukseen pakottaa.

Sain nyt respetin maitohappobakteereista nimeltä PRECOSA. Joku on kuulemma niistäkin avun saanut. Mutta jotenkin olen hivenen epäileväinen, että maitohappobakteerit saisivat minua taas työkuntoiseksi. Ja entäs jos ne auttavat vaikka sen verran ettei tarvitse yöllä juosta vessassa kuin parikertaa, katsotaanko silloin heti, että olen työkuntoinen?!? Tuli vain mieleen... Joka tapauksessa, nämä maitohappobakteerit maksoivat 50e 50kpl. Ja joudun syömään näitä 4kpl per päivä. Siis mikä HINTA! yksi pakkaus ei kestä edes kuukautta... Eli pelkkiin maitohappobakteereihin menee sitten kuukaudessa yksi 100e. No ei se mitään, eihän minulla ole sitä rahaa yhtään liian vähän muutenkaan. Toki terveyden puolesta tekee mitä vai, että jos nämä auttavat niin toki uhraan rahani siihen. Mutta on aika kurjaa kun joutuu aika paljon rahoistaan lääkkeisiin. Ja vaikka lääkemaksurajakin menisi korkkiin, käytän silti lääkkeitä joista ei saa kelakorvausta.

Humira, biologinen lääke, on nyt ilmeisesti seuraava mitä minulle kokeillaan myös. Remicadesta ei ollut mitään apua, joten epäilen josko Humirakaan auttaa. Mutta mitäpä sitä ei tekisi, että saisi edes vähän helpotusta tähän vessa ravaamiseen.

Mutta nyt tilanne on se, että huomenna saan tietää mitä lääkärit ovat keksineet pääni menoksi. Oli muuten mukava lääkäri, oikein riuskaotteinen ja rehellinen. Jossain vaiheessa sanoin hänelle, että voita vain kuvitella miltä tuntuu juosta vessassa paskalla 25krt kun peräaukko on täynnä verisiä pikkuhaavoja. Lekuri totesi, ettei voi edes kuvitella, mutta se tarkoittaakin sitä, että tässä ollaan jo tosissaan kipeitä.

Huomenna sitten lisää tarinaa, jos on mitään kerrottavaa :D