Toissayö oli ihan hirveä. Olin niin kipeä, että mietin josko pitäisi ambulanssi kutsua. Mahaan sattui niin vietävästi ja lopulta tuntui että sattui joka puolelle. Vessassa juoksin viiden minuutin välein tai useammin. Mikään ei tuntunut auttavan. Kipu tuntui siltä, kuin joku olisi repinyt selänkautta peräsuolta ulos, ja vatsan kohdalla olisi puukko tanssinut ripaskaa. Mikään ei ole niin hirveää kun istua aamuyöstä vessassa hirveissä kivuissa ja miettiä, että tähänkö on tultu, tätäkö se elämä nyt on? Ja minkä hiton takia minun pitäisi jaksaa tätä paskaa vielä jopa vuosiakin... ONNEKSI ei tarvinnut aamulla lähteä töihin. Aamulla löysin onnekseni vanhan panacod reseptin jonka kävin "lunastamassa". Se auttoi, uskomatonta, että joku niinkin arkinen lääke (minulle siis) auttoi. Kipu lähti, ja sain nukuttua päikkäritkin ilman vessa juoksua.

Viime yöksi otinkin sitten kunnon annokset litalginia ja päälle panacodia kolmisen kappaletta. Panacod on siitä hyvä, että se ei ainoastaan vie kipuja, vaan voi aiheuttaa ummetusta, mikä ripuloivalle onkin ihan hyvä juttu. Sain nukkua rauhassa KUNNES koira alkoi ravata pitkin kämppää. Tuli viereen vikisemään ja tärisemään. Vein koiruuden sitten ulos ja se tekikin isot pisut. Ajattelin että hyvä homma, se oli siinä ja nyt nukkumaan... Puolen tunnin kuluttua oli lattialla iso ripuli kakka. Ja hetken perästä toinen, ja mamma siivoaa keskellä yötä. Toinen oli niin nolona ja korvat luimussa jne. Onneksi sekin helpotti hieman aamua kohden, ja saatiin molemmat hieman vielä nukuttua. Nyt taas ramasee oikein kunnolla.

Mietin kela-asioitakin tänään, ja ahdistaa jo valmiiksi mitä sieltä kohta alkaa tulla napinaa siitä etteivät maksa näin pitkää sairaslomaan vain colitis ulcerosan takia jne. Siellähän ne tietävät hyvin kun ovat itse tämän ripuli/kipu rumban käyneet läpi. Vielä ei ole kuulunut mitään, ja makselevat ihan kiltisti mutta... En usko että enää kauaa. Mietin jo vaihtoehtoja. Jos vaikka pyytäisin potkut, ja pääsisin työkkärin listoille, sieltä saisi ainakin sen verran että pärjäisi. Tietysti sitten tulisi niitä työpaikkoja, mutta voisi sitten hakea sairaslomaa heti kun työpaikka löytyy. Ihanaa kun sairaan ihmisen pitää tällaisiakin miettiä. No mutta kelan päätöksiä odotellessa, ehkä ahdistelen turhasta.