Nyt on ensimmäinen sairauteeni liittyvä kurssi käyty. Oikein mukavaa oli ja ihan turhaan pelkäsin ja stressasin koko asiaa monta päivää.  Jotenkin sitä ei vain pystynyt uskomaan, että järjestävät kyllä tietävät mitä tekevät ja ovat perillä asioista oikein hyvin. Mutta onneksi todellakin menin, ohjaajat olivat todella mahtavia ja niin olivat kurssikaverinikin. Huonetoveriksikin sain aivan ihanan naisen jonka kanssa meillä olikin paljon enemmän yhteistä kuin olisin aravannutkaan, molemmilla oli mm. sama ammatti.kurssille kokoontui siis nuoria ihmisiä joka puolelta suomea. Vaikka ikähaarukka olikin aika suuri (n.17-35 naisiltahan ei saa tarkkaa ikää kysyä) juttu luisti kaikilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Saavuimme kaikki, enemmän tai vähemmän ajoissa, Kivenlahden kokoushotelli Meripuistoon perjantaina iltapäivästä ja huoneiden tarkistamisen jälkeen aloitimmekin pienimuotoisella tutustumisella ja kurssin esittelyllä. Tämän jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen luento. Luennoitsijana oli seksuaaliterapeutti. Kävimmekin heti läpi jo seksuaaliasioita ja puhe lähti aika nopeasti lentämään joka puolelle enemmän tai vähemmän seksiin liittyvien asioiden tiimoilta. Miesten puhe siirtyikin nopeasti ihan itse asiaan, kun taas meillä naispuolisilla (liekö johtunut vieraskoreudesta) kesti jonkin aikaa lämmetä. Paljon olisi vielä halunnut jutella ja käydä asioita läpi, mutta tietysti aika oli rajattua. Terapeutti oli oikein mukavan ja empaattisen oloinen nainen.

Oli hienoa huomata, että kaikilla paikalla olijoilla oli, tai oli ollut, samanlaisia ulkonäköhuolia jne. Kun ihmistä on leikattua paljon ja on arpia siellä sun täällä, niin alkaa tietysti sitä omaa viehättävyyttään miettiä. Mutta kun oikein ajattelee, niin jos joku toisesta ihmisestä viehättyy, niin siinä ei pitäisi parin arven, tai edes avanteen paljoa haitata. Tämän luennon jälkeen olikin hyvä jatkaa illan viettoa illallisen ja saunan merkeissä.

Illalla edelleen jatkui keskustelu, ja siellä sitten puhuttiin aika paljon siitä itsestään, eli paskasta. Se on aikalailla kaikkien kurssilaisten elämässä läsnä koko ajan tavalla tai toisella. On hienoa huomata, että vaikka olisi kuinka kovia kokemuksia, niin silti sitä osataan nauraa itselle ja toisille (hyväntahtoisesti) ja tukea kaveria hädässä. Osa porukasta kävi illan aikana saunassa, mutta itse en sinne mennyt, jäin mielummin syöpöttelemään herkuilla, jotka ohjaajat olivat pöytään meille tuoneet.

Koska sepustuksestani tulee muuten hirmuisen pitkä, jaan sen kolmeen eri päivään niin on helpompi lukea.