Lauantaina kaikki raahautuivat reippaina aamupalalta päivän ensimmäiselle luennolle. Tällä kertaa oli vuorossa psykologin luento joka olikin mielenkiintoinen ja antoi varmasti jokaiselle jotakin. Keskustelua syntyi niin lemmikeistä, tunteista, peloista, sairastamisesta ja kaikesta mahdollisesta. Opimme kaikki uuden käsitteenkin, kosminen rakkaus. Siinä voi kokea rakkauden tunteen vaikka luontoa, eläintä tai kaunista maisemaa kohtaan. Kun oppii nauttimaan pienistä asioista, voi nähdä maailman hyvin eritavalla.

Minulla oli aikalailla tippalinssissä kun puhuttiin masennuksesta ja sairauden tuomasta surusta jne. Tajusin etten tosiaan ole käsitellyt näitä asioita itse tarpeeksi. En ole päässyt omassa surutyössäni eteenpäin, vaan olen jämähtänyt siihen tiettyyn tilaan kymmeneksi vuodeksi. Suru tuli myös puseroon kun kerroin kilpikonnani kuolemasta. Vaikka kyseessä olikin vain kilpikonna, oli se todella kova kolaus kun otus kuoli. Jostain syystä pystyin suremaan konnaani tosin vasta parin vuoden kuluttua. Olisiko ollut niin suuri järkytys että pystyin käsittelemään asiaa vasta pitkän ajan kuluttua. Konnani oli minulle kuitenkin todella tärkeä koko sairauteni ajan ja oli se ainoa asia josta minulle oli jotain iloa. Jotenkin olin siirtänyt kaikki toivon, ilon ja jatkamisen halun tunteet tuohon konnaan, ja kun se kuoli, tuntui siltä että osa minua kuoli (vaikka kyseessä olikin "vain" lemmikki).

Lounaan jälkeen oli vuorossa rempseä avannehoitaja. Siellä asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä, ei kaunisteltu, muttei kauhisteltukaan. Jokainen sai sanavuoron halutessaan ja keskustelua syntyikin niin avanteista kuin j-pussin hoidosta. Tässä vaiheessa alkoi allekirjoittanutta jo ramasemaan siinä määrin, että maha möyrysi ja sänky kutsui. Rohkeammat ja energisemmät kurssilaiset suuntasivat matkansa Ultima Problema tiimikisailuun joka pidettiin ulkona, ja kuulemma maisemat ja sää olivat oikein kauniit.

Pitkän mutta oikein antoisan päivän päätteeksi lähdettiinkin sitten kaikki yhdessä viettämään rentouttavaa iltaa. Vuorossa oli illallinen ravintolassa josta siirryimmekin katsomaan stand up-esitystä studio pasilaan (joka sijaitsee, yllätys yllätys, Pasilassa). Illallisen aikana taisi jutut mennä jälleen aika alatyylisiksi, vaikka toki muistakin asioista puhuttiin, taidettiin siinä politiikkaakin jonkin verran sivuta. Tarjoilija raukka kuuli varmasti vähän enemmän kuin olisi halunnut, mutta meillä kaikilla oli hauskaa. Itse stand up-esitys oli mainio, ja muiden kanssa tuli sen verran juteltua että taisivat kaikki siitä nauttia täysin rinnoin. Osa kurssilaisista jatkoi matkaa Helsingin yöelämään, kun taas meikäläinen päätti painua pehkuihin (en kuitenkaan ollut ainoa).

Jatkuu...