Ihanaa kun asiat alkaa rullata. Kävin eilen juttelemassa psykiatrin ja psyk. sairaanhoitajan kanssa. Vähän ihmettelin kun molemmat ehdottivat josko haluaisin ihan sairaalahoitoon, jotta saadaan siellä ahdistus hoidettua jne. Ihmettelin todellakin sitä, että minut olisi laitettu osastolle, vaikka maailmassa on ihmisiä jotka tekevät itsemurhia jne päästäkseen osastolle. Eli voin vain sanoa, että täällä selkeästi otetaan asiat vakavasti, ja apua on saatavilla kunhan sitä osaa hakea oikeasta paikasta. Hieno juttu, jospa tästä alkaisi hieman taas parempi aika minullekin, noin niinkuin henkisesti ainakin.

Tänään olisi teatteria tiedossa. Esitys alkaa kuuden maissa ja kestää vain 1h 10min ja silti jännittää että miten käy. Mutta en syö päivällä mitään, napsin kasan lääkkeitä ja toivon parasta. Enköhän kestä sen yhden tunnin verran... Fingers crossed! Esityksen jälkeen mennäänkin tyttöporukalla syömään ravinteliin ja juoruamaan, eli mukava päivä (nälkää lukuun ottamatta) tiedossa.