Erosin tänään kirkosta. En ole kyllä kristitty, mutta siskoni halusi minut kummiksi tyttärelleen, joten liityin kirkkoon siksi aikaa, että asia saatiin järjestykseen. Eroaminen sitten jotenkin jäi. Nyt erosin ihan mielenilmauksena kirkon homovastaisuudesta. En  halua olla missään tekemisissä uskonnon kanssa joka vie eteenpäin sanomaa vihasta, synnistä, pelosta ja ihmissydämen kylmyydestä. Sillä jos jumala kerran loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin mitä homoseksuaalit sitten ovat? Pieleen menneitä versioita? En voi vain käsittää. Missä on se niin kutsuttu  lähimmäisen rakkaus?

TIEDÄN että on olemassa monia kristinuskovaisia jotka osaavat ottaa uskontonsa niinkuin se pitäisikin ottaa. Uskontona jossa kerrotaan rakkaudesta toisiin ihmisiin, yhtenäisyyden tunteesta, ilosta ja hyvästä elämästä. Valitettavasti en silti ymmärrä synnin ajatusta... Kun ihminen on inhimillinen hän tekee automaattisesti syntiä? Eli jo pelkästään hengittämällä olen synnillinen ihminen... Ja omituisinta on, että tekisin mitä tahansa, saan aina syntini anteeksi. Siis... Missä se ihmisen oma vastuu on? Jos minä teen jotain oikeasti pahaa (tähän normaalit ihmiset eivät siis laske seksiä, hauskan pitoa, tanssimista, iloitsemista, normaalin elämän elämistä) pyydän vain syntini anteeksi ja voin jatkaa elämääni niinkuin en olisi koskaan mitään tehnytkään? Mutta hyvä ihminen, joka ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään, mutta sattuu rakastamaan samaa sukupuolta olevaa, on synnillinen joka ei pääse synnistään koskaan eroon. Ei, kirkko ei vain osaa tuoda kristinuskoa esiin sillä tavoin että se kuulostaisi millään tasolla järkevältä, ainakaan minulle.

Mielestäni kaikilla on oikeus uskoa ihan mihin tahansa, vaikka kuu-ukkoon, kunhan se ei satuta, loukkaa tai muutoin syrji muita ihmisiä. Ihmisiä tässä kuitenkin kaikki ollaan, ja kuoltua päädytään samaan paikkaan (en edelleenkään voi uskoa, että vain kristityt "hyvät" ihmiset pääsevät taivaaseen ja muut helvettiin). Mielestäni tärkeintä on se, että viimeisenä elämänsä päivänä voi sanoa eläneensä hyvän elämän ja olleen hyvä ihminen. Oli sitten kristitty, muslimi, pakana, satanisti, ateisti, buddhalainen, hindu, wicca, mikä tahansa.

Annetaan ihmisten elää sitä omaa elämäänsä ja olla onnellisia joohan? Eikä syrjitä jotain vain sen takia että sattuu rakastamaan samaan sukupuoleen kuuluvaa ihmistä, tai sattuu uskomaan eri asiaan kuin sinä itse. Vaikka kritisoinkin kirkkoa ja kristinuskoa en kuitenkaan tarkoita, etteikö heillä olisi oikeus omaan uskontoonsa ja ajatuksiin ihan siinä missä kenellä tahansa muullakin. Uskonnot itsessään eivät koskaan ole huonoja, tyhmiä tai pahoja, ainoastaan ihmiset ovat.