Olimme Haihattelijan kanssa lauantaina ravintolassa syömässä. Töölöössä sijaitseva Gringos Locos oli ihan mainio paikka, ruoka oli hyvää ja edullista ja jälkiruokapirtelöt olivat ihan parhaita. Ainoat miinukset tulivat siitä, että joku meksikolainen mies (arvelimme hänen olevan paikan omistaja, sellaiset elkeet miehellä oli) alkoi mölistä mikrofoniin, ja vielä kovalla äänellä. Pilasi hieman mukavaa ravintola iltaa, mutta onneksi sitä ei kestänyt kovin pitkään. Toinen miinus tuli siitä, että laskun saamisessa kesti, ja kesti ja kesti. Saimme sen kuitenkin loppujen lopuksi. Itse olisin nauttinut illallisesta hieman enemmän jos ei olisi tarvinnut juosta vessassa moneen kertaan, mutta onneksi vessa oli lähellä ;)

Loppuillasta päätimme sitten lähteä hieman pistämään jalalla koreasti. Pari vuotta sitten kävimme useinkin Haihattelijan kanssa ulkona tanssimassa ja katselemassa iltaelämää. Jostain syystä se on nyt hieman jäänyt ja vähentynyt, varmasti osittain myös sen takia että itse en enää vain jaksa samaan tapaan kuin ennen. Mutta nyt päätimme mennä MilliClubiin joka sijaitsee aivan rautatieaseman tuntumassa (Helsingissä siis).  Olemme käyneet Milliksessä aikaisemminkin, ja se on ihan mukava paikka. Baarimikko teki meille aivan mielettömän ihanat drinkit. Vihreä, makea ja hieman kirpeä drinksu oli ihan parasta mitä olen tähän mennessä maistanut. Valitettavasti minulle tuli niin paha olo ja pääkipeäksi, että piti jatkaa vesilinjalla. Taisin vielä yhden lonkeron vetäistä ennen kotiin lähtöä ;) Ja tanssimaankin pääsimme.

Sitten vain kotia kohti Mäkkärin kautta ja nukkumaan. Ja sitten se alkoi. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen minulle tuli tukos oireita. Olo oli aika masentunut ja vihainen. Luulin että oli päässyt siitä tuskasta ja sairaalakierteestä eroon jo aikoja sitten, ja nyt se on palaamassa takaisin. EI JAKSA ENÄÄ!!! Onneksi tällä kertaa tukos oireet menivät ohi muutaman tunnin kuluttua parilla pillerillä, eli sairaalaan ei tarvinnut lähteä. Tukos ei muutenkaan ollut kovin paha, sillä minulla ei varsinaisesti ollut kovia kipuja, mutta tunsin selkeästi ahtauman paikalla venymisen kipua ja kuplimista joka on oiva tuntomerkki siitä että jotain on jäänyt suoleen tukkeeksi. Loppuyö menikin sitten ripulilla juostessa, eli minun tapauksessani ulos tuli melkein pelkkää vettä viiden minuutin välein.

Olo on hyvin väsynyt. Nyt alkaa siis jälleen pelko noista tukoksista. Kärsin niistä kolmen vuoden ajan todella pahoin, ja viimein minut oli pakko leikata koska en voinut syödä mitään muuta kuin pinaattikeittoa,raejuustoa, suklaata ja juustopalloja. Joten olin aneeminen, aliravittu ja todella pahoissa kivuissa (ja silti olin muuten kesätöissä koko tuon pahimman ajan). En haluaisi käydä samaa rumbaa läpi. En ole koskaan kokenut sellaista kipua, mitä tunsin kun tukos suolessa ei vain ottanut lähteäkseen. Jos joku olisi minulle sairaalan ensiavussa ojentanut puukon, tai mitä vain, olisin iskenyt mielihyvin sillä itseni kuoliaaksi jotta pääsen kivusta eroon. Onneksi tukos sitten hellitti tuollakin kertaa ilman leikkauksia. Mutta traumat ovat jääneet joka kerrasta kun ambulanssilla minut on sairaalaan kiidätetty kivuissa. Eli nyt pitää alkaa taas katsoa mitä sitä suuhunsa laitta... Paska juttu todella.