Maha möyrii ja verta tulee. Masentaa, on tylsää ja olen alkanut miettiä sitä ulkomaanmatkaakin uudemman kerran. Uskaltaako tällainen paska vammainen sinne lentokoneeseen mennä? Ja saako sieltä edes sitä paikkaa loppupeleissä itse valita, tuskin. Pitäisi pystyä istumaan sellaiset 6h lentokoneessa, en ole varma uskallanko. Ja suru on suuri, koska TODELLA haluan ulkomaille, olen halunnut jo niin pitkään. Olisi ensimmäinen matka avokin kanssa (ruotsia lukuun ottamatta). Tällä hetkellä on taas niin vaikeaa tämän vessassa juoksemisen kanssa että alkaa masentavat ajatuksen leijua mielessä. Avokki on myös hieman huolissaan kunnostani, ja ehdotti että hankkisimme sohvan matkan sijaan. Mutta jos emme nyt lähde matkalle, emme ehkä koskaan sinne enää  pääse. Vähävaraisilla kun ei ole varaa lähteä ulkomaille, ja en tule tienaamaan ainakaan tätä enempää varmasti koskaan.

Mutta takaisin mahaan. Ainakin lääkäri ajan pitäisi tulla suht nopeasti, ennenkuin sairaslomani päättyy. Surullista on tietysti se, että lääkärikään ei voi tehdä tilanteelle oikeastaan mitään. Maha kurisee niin pahasti että koirakin pelästyy aina välillä eikä halua nukkua vieressäni :D

Mutta nyt lähden miettimään näitä asioita tuonne sängyn (ja vessan) puolelle.