Huomasin tässä että alkaa tulla hieman ikävä töihin. Tai oikeammin työkavereita ja lapsia. Pakko sanoa etten ole käynyt töissä sairaslomani alettua kertaakaan käymässä. Enkä oikein tiedä miksi, tuntuu jotenkin todella vaikealta. Ehkä olo on jollain tavalla syyllinenkin kun muut joutuvat tekemään töitä ja minä vain "lomailen". Tosin mielummin olisin kyllä itsekin töissä, eli onko syynä kuitenkin kateus? Enpä tiedä. Yksi ryhmäni lapsista piirsi viime vuonna aivan ihanan piirrustuksen minusta ja itsestään. Oli ihan pakko oikein kehystää se :)

Tänään kävimme avokin kanssa hieman ostoksilla kun oli tylsää. En löytänyt paljoa mtään ostettavaa nekin aletuotteet joita hain, olivat tietysti loppuneet ja lisää ei ole tilattu. Mikä yllätys. Onnistuin kuitenkin ostamaan pari ihanaa pantaa Glitteristä. Sellaiseen kauppaan minua ei saa päästää :P Ostin myös ihanan hirveät korvikset :D Ällö söpöä :)

Mieli haluaa taas matkalle jonnekin. Yritän kovasti avomiestä houkutella vaikka Kreikkaan tms. Jonnekin suht halpaan paikkaan. Sitä ei tiedä, koska minulla seuraavan kerran olisi varoja lähteä yhtään mihinkään jos saan sen kuntoutustuen. Joten jos haluan vielä jonnekin niin pakko takoa kun rauta on vielä kuumaa :) Harmi vaan kun tuo ukko ei ole yhtä innoissaan ideastani :D Ja muutenkin, siellä Teneriffalla ollessa oli niin levollinen ja hyvä olo, jollainen minulla ei ole aikoihin ollut. Kaipaan sitä tunnetta. Ja täällä en tunnu sitä saavuttavan... Mutta toiveissa elellään :)