Nyt se loskakeli on sitten alkanut. Rakastan lunta ja pakkasta, sadekin on ihan jees, välillä oikein ihanaakin. Mutta loska on hirveintä mitä tiedän. Olen niin onnellinen että pääsen pois juuri loskakelien aikaan. Tosin jos pakkaset taas alkaa, tulemme takaisin pahimpaan jää aikaan, mutta sekin on parempi kuin loska.

Yö meni tosi huonosti. Ilmeisesti matkastressi vähän vaikuttaa. Maha möyri niin pahoin että piti avokkiakin hereillä. Voitte vain kuvitella miten kovaa mahamörinän täytyy olla että avokki herää siihen :D Päätäkin on alkanut särkeä, ja aina samasta kohtaa. Tosin voi johtua ihan vain lääkkeistä joita syön. Mutta nyt yritän unohtaa kivut, säryt, mörinät sun muut ja nauttia matkan odottamisesta. Enää pari päivää jäljellä lähtöön.

Avokki heitti mukavan pommin tuossa eilen. Kysyin että koskas me ollaan naimisiin menossa. Hän sanoi että ei ole naimisiin menevää tyyppiä. SIIS MITÄ VIT... Nyt, melkein kolmen vuoden seurustelun jälkeen hän ilmoittaa ettei ole naimisiin menevää tyyppiä?!?! Onko tämä joku miesten huijausjuoni. Että ensin puhutaan siitä kuinka haluaa naimisiin ja naimisiin meneminen on ihan ok, kunnes sitten kun nainen on jo rakastunut ja kiinni miehessä taloudellisestikin, ilmoitetaan ettei haluakaan naimisiin??? Hienoa. Olen joutunut luopumaan todella monista unelmista sairauteni takia, mutta tästäkin unelmasta en halua luopua. Olin jopa valmis kompromissiin häiden kanssa, että mentäisiin vain vaikka maistraatissa tms. Mutta itse naimisiin menosta en halua luopua. Mutta mikä on vaihtoehto? Jättää avokki, muuttaa pieneen asuntoloukkoon ja elää siellä sitten yksin koiran kanssa masentuneena, sairaana ja vihaisena elämälle... Kuntoutustuella kun ei paljoa rahallisesti juhlita (jos edes alan sitä saamaan). Tokkopa saisi edes vuokraa, opintolainaa, ruokaa ja lääkkeitä maksettua.

En siis tarkoita että vain ja ainoastaan rahallisista syistä jäisin avokin luokse. Kyllä minä häntä todella rakastan. Mutta jos hän ei rakasta minua samalla tavalla kuin minä häntä niin... Onko tässä järkeä? Huvittavinta on, että avokki olisi kaksi vuotta sitten ollut valmis ostamaan asunnon kanssani. Eli mies on valmis ottamaan suuren lainan naisen kanssa, mutta naimisiin meno on sitten liikaa. Miten miehen ajatukset oikein toimii? Mielummin itse menisin naimisiin ennemmin kuin ottaisin asuntolainan ihmisen kanssa jonka kanssa en edes aio naimisiin  mennä. Aivan hullua. Mutta näin se taitaa olla tässä kulttuurissa, että miehet opetetaan pelkäämään avioliittoa siinä määrin, että lapsikin tuntuu pienemmältä sitoumukselta kuin nimi paperissa. En ymmärrä en.