Tänään kävin sitten taasen lääkärin kanssa juttelemassa. Vastassa oli ihan uusi lääkäri (nainen) jota en ole aikaisemmin tavannut. Hän sanoi heti kun pääsin istumaan, että onkin lukenut minusta paljon ja kuullut juttuja, olen ilmeisesti jonkinlainen esimerkkitapaus hankalasta tapauksesta XD Uusi lääkäri vaikutti ihan mukavalta. Sitten tuli taas puhetta avanteesta. Hän sanoi suoraan, että tämähän tulee tietysti yhteiskunnalle kovin kalliiksi kun on kuntoutustuella tai sairaspäivärahalla kun pääsisi työkuntoiseksi avanteen avulla. Sanoin sitten vain että varmasti tuleekin, mutta minun elämäni, minun suoleni. No taisin jotain muutakin siinä sanoa. Perustelin kuulemma asian oikein hyvin. Ja sitten taas saarna siitä kuinka avanteen kanssa voi elää ihan normaalia elämää... No ei vain voi. Olen itse kokenut avanteen niin tiedän millaista se on, varmasti paremmin kuin lääkäri jolle on lääketieteellisessä opetettu, että avanteen kanssa voi elää ihan normaalia elämää. Mikä suomeksi tarkoittaa; avanteen kanssa ihminen on työkykyinen. Se on se tärkein.

Ymmärrän toki lääkärin kannan, ja ymmärrän että yhteiskunnalle tulee kalliiksi maksaa ihmiselle joka voisi EHKÄ tulla työkykyiseksi avanteen kautta, tai sitten ei. En usko että henkinen minäni kestäisi avannetta, ainakaan tässä vaiheessa. Joten yhteiskunnalle varmaan sama olenko työkyvytön fyysisen vai henkisen sairauden vuoksi. Mutta minulla olisi paskaiset paikat. Mutta kumpaa pitäisi siis ajatella, yhteiskuntaa vai omaa itseään? Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa hyödyttömästä yksilöstä? Kumpi on tärkeämpää, minun hyvinvointini vai työpanokseni? Hankalaa.

Mutta lopputulos oli, että haemme minulle kuntoutustukea toukokuusta alkaen 6kk-vuodeksi eteenpäin. Katsotaan sitten mitä Kela sanoo asiaan. Kiristääkö se minut leikkaukseen, vaiko antaa armon käydä. Ja sain lääkereseptitkin kaikkiin mahdollisiin huumeisiin XD Edelliset reseptit ovat menneet jo vanhaksi tai hukkuneet. Jotenkin tuo lääkkeiden pyytäminen tuntuu jollain tasolla inhottavalta. Tottakai pitää resepti pyytää lääkäriltä, hänhän ei voi tietää että että ne ovat vanhentuneet tai loppuneet tms. Mutta silti tuntuu jotenkin moraalittomalta pyytää lääkkeitä ja lääkäri vain kirjoittaa. Olen kummallinen :P

Ai niin ja ruokapäiväkirja paljastaa että syömistottumukset ja ruokailut ovat täysin viturallaan. Jotenkin ei ole edes tajunnut asiaa, ennenkuin sen tosiaan pistää paperille. Mutta toivotaan että tästäkin on jotain hyötyä. Ajattelin kyllä tämän viikonkin jälkeen jatkaa ruokapäiväkirjan pitämistä ihan itseäni varten. On ehkä helpompi karsia turhia ahmimisia pois kun täytyisi kirjoittaa kaikki syömisensä ylös. Saa nyt nähdä mitä tapahtuu, josko tästäkin tulisi  normaali ihminen (ainakin osittain) XD