Voi elämä! Tänään tuo juokseminen tuntui niin puulta kuin vain voi. Ei olisi jaksanut herätä millään, ja kun heräsin olin jo valmiiksi kettuuntunut kun piti saman tien lähteä juoksemaan (pitää tehdä se ennen kuin syö yhtään mitään, muuten ei onnistu juoksu tämän suolen kanssa). Tänään oli vuorossa siis kävelyä 5min juoksua 4min ja sama takaisin kotiin. Hitto että otti koville. Ihmettelen sitä suuresti, sillä eilen oli kävelyä 5min juoksua 4min pieni tauko (n.1min) ja juoksua 4min ja kävelyä 5min. Eli melkein putkeen piti  juosta 8min. Eikä edes ottanut koville. Toki tiesi että oli juossut, mutta en ollut täysin kuollut kun pääsin kotiin. Mutta tänään. Huhhuh. Onneksi kuitenkin sain homman tehtyä, ja sain juostua viimeisenkin 4 minuuttisen joten olen hyvin tyytyväinen itseeni. Huomenna sitten kävelyä 45min, joka tulee olemaan kaikista vaikeinta minulle sillä VIHAAN kävelyä. En siksi, etten jaksaisi, tai että hengästyisin tms. Vaan siksi, että se on vain tylsää, kyllä TYLSÄÄ. On eria asia kävellä vaikka metsikössä, tai viedä koiraa ulos koska kävelyllä on joku tietty päämäärä. Mutta kävely vain kävelyn vuoksi. Ei kiinnosta. Mutta Toki aion sen tehdä, kun kerran paperissa niin seisoo. En anna koko juoksu homman romuttua siihen, etten tykkää kävellä :D

Sitten mahasta. Maha ei nimittäin ole vielä reagoinut tuohon juoksuhommaan mitenkään. Se on siis ihan yhtä pahana tai hyvänä juoksusta riippumatta. Hieman pelkäsin, että se menisi huonommaksi. Mutta hyvä huomata, että näin ei käynyt. Ruokavalio muutoksella (eli sillä että syön useammin,  pienempiä annoksia ja en ole ahminut nyt kahteen viikkoon) ei ole myöskään ollut mitään vaikutusta mahaan. Mutta katsotaan nyt jos onnistuisi tosiaan viemään tätäkin pidemmälle, että miten se maha toimii vaikkapa kuukauden kuluttua. Laihtumista en ole vielä havainnut, mutta yritänkin ajatella niin, että vaikka en laihtuisikaan on kunnon kohotus paikallaan. Ja jos ei ala laihtua, voin aina palata takaisin syömään samalla tavoin kuin yleensäkin. Mutta nyt mennään tosiaan näillä korteilla.

Eilinen oli kova paikka. Rakas ystävä tuli käymään ja kävimme pari kertaa kaupassa, ensin ostamassa välipalaa. Kaveri jäikin hieman pidemmäksi aikaa, joten kävimme ostamassa myös ruokaa. Molemmilla kerroilla jäimme hetkeksi kuolaamaan sipsejä ja karkkia. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ostanut yhtään mitään herkkua (onneksi olemme molemmat samassa veneessä, että laihtua pitäisi) vaikka kyllä teki mieli. Tekin niin hirveästi että melkein koko kroppa huusi SULKAATA!!! Mutta emme sortuneet. Joten siitäkin tuli näin jälkikäteen hieno fiilis. Mutta näillä eväillä jatketaan :)