Jaahas. Tänään juoksin sitten taasen 10min melkein putkeen. Lähti todella painavasti menemään juoksu ja jo 2minuutin paikkeilla tuntui, että jalat on jo niin kipeät ettei pysty. Mutta jostain kumman syystä pystyin kumminkin :D Eli 2min kävelyä 5min+5min juoksua 2min kävelyä. Olin käymässä taas psyk.hoitajalla ja juoksin sieltä kotia kohti. Pääsin puoleen väliin matkaa. Ehkäpä muutaman viikon kuluttua juoksen jo koko matkan ;) Itse olen huomaavinani, että kasvoista on hieman lähtenyt jotain, eikä kaksarikaan ole ihan niin iso kuin ennen. Mutta juuri äsken juoksun jälkeen mittasin taas vyötärön ja lantion, ja lantio on kasvanut 3cm sitten viime mittauksen... Vyötärö on pysynyt samana. Tarkoittaako tämä, että jopa "laihiksella" meikäläinen vain ottaa ja lihoo. Vai onko ne kasvoläskit vain juoksun seurauksena tippuneet lanteille?!?!

Ja kaikille tiedoksi, proteiinijauhosta tehty juoma on PAHAA! Tänään en saa taasen syödä mitään kun on tähystys huomenna (kaikki sen läpikäyneet tietää miten ihana juttu sekin on) joten juon proteiinijuoman ja loppupäivän juonkin sitten vain light limua. Ehanaa. No pieni paasto silloin tällöin tekee varmasti kropalle hyvää, muttei ahmimiselleni, joka on toistaiseksi nyt pysynyt melkeinpä kurissa jo kolme viikkoa, neljäs viikko aluillaan :D Että jotain hienoa sentään. Eikä ruoka enää tunnu ahdistavankaan niin hirveästi kuin ennen. Toivottavasti tämä nyt pysyy ja onnistun pitämään saman ruokarytmin ihan loppuelämäni ajan. Tosin rahka alkaa todella kyllästyttää. Jos joku tietää hyvän, proteiinipitoisen iltapalan niin kertokaa ihmeessä ennenkuin tulee rahkat ulos nenästä.

Vieläkin ihmettelen, että maha ei ole reagoinut mitenkään tähän juoksuun. Ei hyvällä eikä pahalla. Mikä on sinäänsä erittäin positiivista, että pelkäsin kovasti josko maha menisi ihan sekaisin tästä juoksusta. Mutta ei, tuntuu ihan tykkäävän :D Ja kyllä, mahani ja minä olemme kaksi eri henkilöä. Mahani on vähän niinkuin se vittumainen itsekeskeinen kaveri joka tekee jutut juuri niinkuin itse haluaa, eikä kuuntele sinua ollenkaan. Harmi vain, että oman mahan ystävyyttä ei voi pistää poikki. joten pakko rakastaa sitä juuri sellainena kuin se on... Tai no, ainakin yrittää rakastaa :D