Aurinko ja kuumuus. Ne voisin antaa mielelläni suomenmaasta pois. Lauantaina kävimme avokin kanssa shoppailemassa (avokki shoppaili, rahaton minä seurasin sivusta XD) en edes ollut ulkona mitenkään pitkää jaksoa mutta heti kun päästiin kotiin menin nukkumaan. En saanut kuitenkaan unta koska päässä tuntui, kuin se olisi täynnä muurahaisia. Päikkäreitten jälkeen nousin ylös enkä meinannut pystyä kävelemään koska pää oli sekaisin kuin olisin ollut täysin humalassa tai aineissa (ja mitään en ollut ottanut). Eli kyseessä oli auringonpistos taikka jonkinlainen kuumuuden aiheuttama shokkitila tms. No ei siinä mitään, mutta seuraavana päivänä olikin siskontyttöjen ristiäiset ja ne pidettiin ULKONA suorassa auringonpaisteessa. Ja kun kotiin pääsin, jatkui sama homma taasen. Nyt tässä parantelen pääkipua joka ei edes Panacodilla tunnu lähtevän pois. Ulos en aio mennä, ellei ole ihan pakko. ONNEKSI ilmat ovat hieman kylmenneet.

Näillä kuumuuksilla minusta tulee agressiivinen, väsynyt ja olo on kuin kuolleella. En pysty toimimaan mitenkään päin. Enkä vain VOI ymmärtää miten joku voi pitää tällaisesta säästä. Ei sillä etteikö saisi, toki jokainen saa nauttia sellaisesta säästä kuin nauttii. Mutta en ymmärrä mitä nautittavaa tässä on :D Töissä ollessankin muistan kuinka kesäkuukaudet meni aina pienessä horteessa, koko ajan pääkipeä ja aivot eivät vain toimi ja kuumuus vie viimeisetkin voiman rippeet. Harmi ettei paskasta säästä voi valittaa kenellekään. Paitsi ehkä Äiti Maalle, mutten usko että hän kuuntelisi XD

Katselin viime kesänä jo paikkoja minne voisin muuttaa, joissa ei olisi niin tuhottoman kuuma. Harmi vain, että Siperia ei pahemmin houkuttele. Toinen vaihtoehto olisi Alaska, mutta U.S.A:han ei kukaan pääse kuin pariksi kuukaudeksi, ellei ole valmiiksi töitä, eikä välttämättä edes silloin. Joten tänne on pakko jäädä mätänemään. Ei sillä ettenkö rakastaisi suomea ja sen vuodenaikoja. Minusta on ihanaa, että vuodenajat ovat selkeitä ja vaihtuvia, mutta liika on aina liikaa.

Että huh hellettä, ja toivottavasti talvi tulee taas pian, että saa itseään hieman edes kokoon.