Jotenkin ei ole taas pitkään aikaan ollut mitään fiksua kirjoitettavaa (josko minulla koskaan nyt fiksua kirjoitettavaa onkaan). Ei vain ole tuntunut siltä, että jakaisi selitellä itselleen tai muille vaihteeksi mitään. Mutta tänään sain vihdoin soitettua verotoimistoon ja alan saada kuntoutustukea ihan oikealla veroprosentilla. Eli jotain positiivista. Paska juttu tosin on, että tuhlasin jo kaikki rahat jotka Varmasta sain (onneksi sieltä tulee kohta lisää) ja nyt vituttaa itsensä kun en osaa käsitellä rahaa. Rahaa on tässä viimeiset viitisen vuotta ollut sen verran mukavasti, ettei ole paljoa tarvinnut säästellä tai ajatella mitä sitä ostelee. Nyt ei ole varaa elää samalla tavalla ja tuntuu vain niin hiton vaikealta oppia siihen. En siis valita siitä, että voi voi kun ei ole rahaa, koska rahaa ei tosiaan ole paljoa, mutta kyllä sillä toimeen tulee, kunhan ei ylimääräiseen tuhlaile. Mutta tällainen tuhlari, jolle raha tulee ja saman tien menee, se on äärimmäisen vaikeaa. Mutta nyt on vain pakko sopeutua ja opetella rahan käyttö ihan uusiksi. Muutkin osaavat pärjätä, niin kyllä minunkin täytyy.

Olen myös tajunnut asian, jonka monet ystäväni ovatkin jo tajunneet ja asiasta maininneetkin. Olen päätynyt alalle joka ei vain ole minua varten. Vaikka olenkin hyvä työssäni lastentarhaopettajana, ohjaajana jne. En kuitenkaan ole koskaan kokenut alaa omakseni. Minusta on koko ajan tuntunut että menen jotenkin hukkaan. Joten nyt olen päättänyt, että aion hakea kuntoutustukea niin pitkäksi aikaa, että saan opiskeltua uuden ammatin. Tällä hetkellä yliopisto houkuttaa kovasti. Tämähän voi kaikki kaatua siihen, ettei Kela tai Varma suostu  maksamaan opiskelujani. Mutta pahimmassa tapauksessa ajattelin, että menen työkkärin listoille, ja alan opiskella työttömyysturvan varoin. Opintotuella en voi opiskelemaan lähteä vaikka halu olisikin kova, joten pakko keksiä jotain muuta. Ja uskoisin, että sekä henkinen ja fyysinen terveyteni kestäisivät opiskelun ihan eri tavalla kuin työnteon.

Mutta tällainen olisi nyt suunitelma jota kohti menen (tekee hyvää minulle, että on jokin päämäärä enkä vain haahuile elämässä eteenpäin). En tiedä onnistuuko homma, mutta ainakin aion yrittää. Jos ei onnistu, niin sitten pakko vain keksiä jotain muuta...

Ja taas tulee HELTEET PRKL! Onneksi on sentään vähän helpotusta, kun olen oppinut käyttämään hihattomia paitoja ja mekkoja. Pitkähihainen 30 asteen hetleessä ei ole hyvä yhdistelmä :) Tiedoksi vain :D