Jaaha. Ei ole taas tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. En ole oikeastaan kirjoitellut mitään minnekään. Jostain kumman syystä on iskenyt pieni masis päälle (siis jo olevassa olevan masiksen päälle). EI jaksa tehdä oikein mitään. Vaikka ilmatkin selkeästi viilenneet jne. Mutta silti ei saa takamustaan ylös muuta kuin poikkeustapauksessa. Juoksua olen tässä taas yrittänyt jo parin viikon ajan, mutta aina se jää. Jaksan kerran pari juosta, ja siinä se sitten onkin. En tajua miksi se nyt on niin hemmetin vaikeaa.


Uusia juttujakin olen saanut. Uusi tietokone kököttää tässä nassun edessä, uusi kännykkä odottaa hakemista postista (sain ILMAISEKSI DNA:lta) ja pari nukkeakin kerennyt tulla ja kolmas on tulossa (saapuu varmaan sopivasti synttäriksi). Yhtä isoa nukkea olen myymässä, mutta toistaiseksi ei ole kiinnostusta löytynyt. Rahalla jonka siitä saan, ostan toki taas uuden hieman pienemmän nuken :D Jostain sentään vielä jaksaa olla innostunut. Kesä alkaa vedellä viimeisiä henkosiaan ja kesä"pajanikin" loppuu kuun lopussa. Onneksi on syksylle jotain tekemistä. Jatkan samassa paikassa missä olen kesänkin ollut, mutta vuorossa on ihan oikea työpaja jossa pitäisi jotain saada aikaseksikin :D Onneksi siellä on kaksi vessaa ja molemmat ihan lähellä. Tästä väsyneisyydestä kun vielä pääsisi edes vähän eroon.


Mutta ainakin voimme olla onnellisia siitä, että kesähelteet ovat poissa!!! Ainakin toivoin, ettei enää helteet iske tännepäin. Meikäläisen tuurilla kuitenkin viikonlopuksi tulee sopivasti kuitenkin helteet kun pitäisi mummon hautajaisissa pystyä olemaan mustassa mekossa tilpehööreineen päivineen. Niin tosiaan, mummoni kuoli noin viikko sitten. Hän olikin kyllä jo 95-vuotias ja itsekin jo sitä mieltä, että oli jo aika päästä pois. Hän sairasti myös syöpää joka olisi viimeistään vienyt kipujen ja tuskan kera hautaan ennemmin tai myöhemmin. Onneksi mummoni sai kuolla niinkuin melkein jokainen meistä toivoo kuoleman korjaavan, rauhallisesti unessa. Hän meni vain nukkumaan illalla, eikä herännyt enää. Se tuo ainakin minulle suuren lohdun vaikka menetyksen suru tietysti on suuri. Aikomuksena olisi laulaa mummoni hautajaisissa, mutta oma kunto on tällä h etkellä sen verran paska, etten tiedä miten tässä nyt sitten hommat etenee. Hautajaiset nimittäin pidetään noin 4h ajomatkan päässä täältä... Joten saa nähdä miten onnistuu.
Eipä tässä sen kummempia, vaikka olihan tässäkin jo ihan tarpeeksi.

Pakko vielä laittaa kuva uusimmasta nuksusta.

Noemi: