Vietin toissapäivänä taasen ihanan pari päivää ystäväni hellässä huomassa (ja hänen kahden kisuliinin). Meidän olisi tarkoitus mennä Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille parin viikon kuluttua ja tietysti sain päähäni että sinnehän pitää sitten tehdä keskiaikaiset puvut. Minulla on jo yksi puku, mutta halusin uuden kun olen vanhaa jo muutaman kerran käyttänyt. Lisäksi meitä on lähdössä kolme naista, joten tarvitsemme kaikki tietysti puvut.

Aloitimme kaavojen kanssa pelleilyllä ja siitä jatkoimme ompelemiseen asti. Kaverin äidin vanha ompelukone hurisi kuin unelma koko päivän. Enää ei tehdä yhtä hyviä sähkölaitteita kuin silloin ennen.  Saimmekin paljon aikaiseksi ja jäin yöksikin jotta saisimme mahdollisimman nopeasti puvut valmiiksi. Minulla kun ei ole ompelukonetta ja ihan joka päivä ei kaverillekaan pääse. Joten nyt pukuni on siinä vaiheessa että enää pitäisi koristenauhat sun muut viimeistelyt tehdä. Ja koska olen aikaan saava ihminen, niin teinhän siinä aikanikuluksi toisenkin puvun. Tästä toisesta puvusta puuttuu vielä hihat, koristelut ja viimeistelyt, mutta olen varma että ensi kerralla saan kaiken valmiiksi sille mallille ettei enää ompelukonetta tarvitse.

Heti kun saan puvut jonkinlaiseen kuntoon niin pistän kuviakin tänne. Puvut on tehty trikoo-kankaasta, mikä ei todellakaan ole aikalaista, mutta päätimme  mielummin tehdä puvuista hyvin istuvat ja päälle sopivat kuin täydellisen autenttiset. Ja emmehän me ompele käsinkään, vaan koneella hurrutellen, joten autenttisuus on kaukana. Kunhan nyt suunillen keskiaikaa sivuavalta näyttävät, eiköhän se riitä.

Odotan tätä reissua kyllä todella innoissani. Olen lähdössä kahden rakkaimman ystäväni kanssa, ja mikä sen ihanampaa kuin viettää päivä nautiskellen ulkoilmassa, upeissa maisemissa seurasta nauttien. Toivon kovasti ettei mikään pilaa reissuamme. Olemme tietysti lähdössä autolla joten mitä tahansa voi vielä sattua. Auto menee huoltoon, joku katkaiseen koipensa tms. Mutta yritän olla positiivinen. Ja jos kaikki muu menee pilalle, niin sitten pakotan kaverit vaikka suomenlinnaan ottamaan hienoja kuvia :D

Illan aikana rikoin kaverini vuodesohva systeeminkin. Istuin sängylle ja se räksähti. Muutoin olisin syyttänyt painoani, mutta kaverini on suunilleen saman painoinen ja hän oli sängyllä aiemmin istunut ja kieriskellyt, joten pistän sohvan tuhoamisen vain harvinaisen huonon tuurini piikkiin. Onneksi ei koko sohva tuhoutunut, sänkymekanismi vain. Nukuinkin sitten lattialla, mikä sopi oikein hyvin, siinä oli hyvä nukkua. Lukuun ottamatta kahta hellyyden kipeää ja uteliasta kisulia jotka kävivät tasaisin väliajoin nuuskimassa ja vähän maistelemassa varpaitani. Taisivat ihan kiusallaan hippaakin leikkiä yön aikana muutamaan otteeseen. Ja kun kaverin kanssa heräsimme, menivät turjakkeet kiltisti nukkumaan XD aika epeleitä :D Mutta on ihanaa herätä siihen kun ihana karvapallero puskee poskeaan sinua vasten ja vaatii rakkautta. Kotona sitä tekee koiramme joten olen tottunut siihen.

Asiasta ananakseen, päätin tässä hakea sitten Finnilcon sopeutumisvalmennuskurssille joka on tarkoitettu  nuorille (18-35) avanne tai j.-pussileikatuille. Mietin niin pitkään joko Kelan kurssia, tai Crohn ja Colitis liiton omaa kurssia. Mutta olen sen verran laiska, etten ole saanut aikaiseksi soitettua kelaan kysyäkseni kurssin rahoituksista yms. Ja veikkaan että Kelaan pitää kuitenkin lähettää kymmenet erilaiset kaavakkeet jos tuolta ajalta haluaa jotain rahaakin saada. Joten päätin ettei maksa vaivaa. Sitä paitsi Kelan kurssi kestää kaksi viikkoa. En mitenkään pysty olemaan ilman perhettäni niin pitkää aikaa. Tulisin hulluksi huolesta ja ikävästä. Crohn ja Colitis kurssi kestäisi viisi päivää, mutta se on jossain vantaan sysimetsässä jonne en uskalla lähteä julkisilla seikkailemaan. Joten olen tyytyväinen, että bongasin tuo Finnilcon kurssin. Se kestää kolme päivää (sopivasti viikonlopun) ja pidetään Kivenlahdessa. Mainiota mainiota. Pelkäsin jo, että B-todistukseni menee ihan hukkaan. Heti kun saan  hakupaperit niin laitan paperit postiin ja toivon että minut hyväksytään kurssille. Olisin ainakin kovasti sen tarpeessa... Hyötyisin kyllä varmasti vielä enemmän tuosta Kelan kurssista, etenkin kun ajattelee vaikeaa tilannettani. Mutta en vain saa itseäni rohkaistua tarpeeksi jotta sinne lähtisin. Ehkä joku toinen kerta.