Alkaa pikkuhiljaa potuttaa oikein kunnolla. Nyt on mennyt tasan viikko siitä, kun muljautin nilkkani. Jalka on edelleen sinertävä, hieman turvonnut, kosketusarka ja kävely sattuu ellei ole ilmakipsiä päällä. Maanantaina aion lähteä juoksulenkille, oli jalka kunnossa tai ei. Alkaa oikeasti pää hajota. Miksi aina käy näin, kun jokin liikuntaharrastus alkaa sujua mukavasti? Kuinka paljon paskaa tuuria voi yhdelle ihmiselle oikein tulla. Olen huomannut, että olen väsyneempi, kyllästyneempi, ärtyneempi ja herkempi, ja kaikki vain siksi, että juoksun lopettaminen ketuttaa. Alku oli niin kankeaa ja vaikeaa ja nyt vihdoin aloin jopa NAUTTIA juoksemisesta. Noh... Ei muuta kuin apteekista ostamaan jotain ideaalisidettä ja lenkille, mutta vasta maanantaina.

Rahatkin on aivan finito. Täytyy alkaa myydä juttuja jotta saisi edes vähän kapitaalia. Aluksi ajattelin myydä koruja sun muuta, jotta saisin rahaa nukkeen. No nyt näyttää siltä, että joutuu tekemään sen ihan perustoimeentulon vuoksi. Sen siitä saa kun ei osaa hoitaa raha-asioitaan. Kun on tottunut siihen, että saa aina tietyn summan kuukaudessa, on TODELLA vaikeaa mennä siihen, että saakin vain osan summasta. Eli siis saan kyllä rahaa sen verran että ihminen sillä pärjää, mutta kun en osaa hoitaa raha-asioitani kunnolla. Toivottavasti senkin oppii, muuten olen kohta veloissa joka suuntaan.
Tällä hetkellä elän tilanteessa jossa kaikki rahat mitä on, pitäisi säästää koska en tiedä koska seuraavan kerran saan rahaa. Kela kun ei ole vieläkään tehnyt päätöksiä kuntoutustukeni suhteen. Voin kertoa, että tilanne on hyvin stressaava.

Mutta sen kummoisempaa ei tänne kuulukaan :D Stressiä ja kettuuntumista oikein urakalla. Onneksi sentään olen onnistunut aloittamaan leikkiväessä. Siellä ihmiset ovat hyvin erikoisia ja mukavia tyyppejä. Ainoa mikä siinä stressaa on tämä lämpö. Vihaan kuumia ilmoja VIHAAN VIHAAN VIHAAN! Etenkin kun käytän 30 asteen helteessäkin pitkähihaisia paitoja. Näillä löllökäsissä ei voi liikkua ihmisten ilmoilla ilman kunnon peittoa XD

Tästä tuli  nyt kunnon angsti kirjoitus mutta suotakoon se minulle. Ehkä huomenna jo aurinko paistaa tähänkin risukasaan (muttei liian kuumana PLIIS!!!).