Noniin. Tammikuussa aloitettu kuntoutustuen hakeminen ja selvittäminen jne on nyt vihdoin tuottanut tulosta. Tänään sain paperit ja olen virallisesti työkyvyttömyyseläkeläinen. Naureskelin juuri tässä, että aika jännä, että sain päätöksen tänään ja seuraavaa päätöstä pitää alkaa aktiivisesti hakea syyskuun lopulla. Eli on tässä ruhtinaaliset kaksi kuukautta nauttia tästä päätöksestä, vaikka tosin rahaahan saan sitten vasta ensi kuussa. Suomalaista byrokratiaa parhaimillaan.

Olen muutenkin miettinyt tulevaisuutta tässä jo jonkin aikaa ja nyt ideana olisi tosissaan lähteä opiskelemaan. Mitä? En vielä tiedä :D Yliopisto olisi mielessä, folkloristiikkaa, uskontotieteet tms. Ainoa ongelmahan taitaa olla rahoitus. Aikomuksena olisi saada ammatillista kuntoutustukea opiskelua varten, mutta olenko tarpeeksi sairas sitä varten? Ja Olenko oikeasti uuden ammatin tarpeessa? Tiedän vain sen, että en todellakaan viihdy nykyisessä ammatissani ja työskentely sairauteni kanssa sosionomina tulee olemaan liian vaikeaa ihan fyysisistäkin syistä. Mutta sitten pystynkö tekemään mitään työtä? Sen verran olen mielestäni paremmassa kunnossa henkisesti etenkin, että opiskelu olisi hyvinkin mahdollista varmaankin jo muutaman kuukauden kuluttua. Mutta kukaan ei voi olla opiskelija ikuisesti. Pystyisinkö sitten tuona opiskeluaikana kasvamaan sen verran henkisesti, että pystyisin tekemään päätöksen avanteen ottamisesta? Tai kenties tuona aikana tästä TIES leikkauksestakin olisi jo tullut mahdollista vaikka meillä kotosuomessakin... No kesän jälkeen olisi aikeissa varata sosiaalityöntekijältäni aika sitä varten, että voimme keskustella mahdollisuuksistani ja siitä mihin voisi olla mahdollisuus ja mihin ei. Opiskelu ei tule olemaan mahdollista ilman tuota kuntoutustukea, koska opintotuki on sen verran pieni, etten pysty sillä millään muotoa elämään. Kuntoutustukikin on ihan siinä ja siinä. Vuokran ja laskut saan maksettua, mutta kaikki muu jääkin sitten pois. Ruoankin kanssa pitää tosiaan alkaa miettimään hintoja ja alennuksia jne.

On tämä elämä hankalaa. Kolmekymppisenä sitä jo toivoisi, että olisi valmis elämä :D Tai niin sitä ainakin vielä kaksikymppisenä kuvitteli :D Tämän piti olla sitä ikää, kun alan luoda uraa, hankin oman asunnon ja nautin opiskelujeni ja taistelujeni hedelmistä... Yeah right XD Tasan samassa paskassa ollaan kuin kaksikymppisenä :D