Tänään sain sitten diagnoosiksi BED, eli binge eating disorder, suomeksi jotakuinkin ahmimishäiriö. Juteltuani psykiatrin kanssa ihmettelin, että olenkin harrastanut tätä ahmimista jo todella nuoresta asti ilman että olen edes tajunnut koko asiaa. Nyt lähinnä ylipainoni ajoi minut hoitoon, sillä tuntuu että syömisen suhteen on mopo lähtenyt täysin käsistä ja paino vain nousee. Toivon nyt että saisin avun tähänkin ongelmaan ettei se ruoka pyörittäisi koko elämääni. Elän syödäkseni, ja haluaisin syödä elääkseni.

Ainoa ihmettelyn aiheeni on, että hoitona tarjotaan ainoastaan ryhmäterapiaa, vertaistukea siis. Ryhmä kokoontuu viisi kertaa, vähintään puolenvuoden välein!!! Jonka jälkeen on loppu lausunnon aika psykiatrin luona. Toki välissä käyn ravintoterapeutinpuheilla muutamaan otteeseen mutta sekin on koettu jo moneen kertaan eikä siitä ole ollut mitään apua. Tiedän miten syödä terveellisesti ja oikealla tavalla, tiedän millaiset annoskokojen pitäisi olla jne. En vain pysty siihen. En tiedä miten ravintoterapeutti osaa siinä asiassa auttaa, mutta olen avoin kaikelle.

Järkytyin aika lailla kun kuulin että ahmismishäiriöksi katsotaan ateria jonka yhteisravinto-arvo on vähintään 1000kcl, kuten esim kokonainen suklaalevy (syöty on monta kertaa kerralla), kaksi hampurilaista kerralla (miten olisi kaksi hampurilaista, ranskalaiset, puolenlitran juoma ja siihen päälle vielä jäätelö?) jne. Kuinka monesti olenkaan jonkun kaverin kanssa syönyt kerralla kokonaisen sipispussin ja karkkia siihen päälle vielä kourakaupalla. Enkä ole koskaan edes ajatellut että tässä nyt ahmin tms. Nyt vasta vanhempana tajunnut ettei sellainen syöminen vain ole normaalia.

Tulee olemaan todella vaikeaa muuttaa ruokailutottumuksiaan, etenkin kun on tottunut syömään tietyllä tavalla jo monta vuotta. Nyt alan pitää ruokapäiväkirjaa n. viikon verran jonka jälkeen menen juttuelemaan ravintoterapeutin kanssa. Katsotaan nyt miten jatkossa toimitaan. Toivon niin todella että tästä on jotain apua.