Mökkeilyksihän sitä kesällä tahtoo aina välillä mennä. Niin täälläkin päässä. Lähdettiin hyvän ystävän kanssa reissuun ja nappasimme mukaan äitini ja koirani. Mökillämme ei ole sähköä tai juoksevaa vettä, sisäveskistä puhumattakaan. Joten vessavammaiselle sellainen paikka onkin oikein otollinen. No onneksi hätä keinot keksii ;) Ulkovessaan meneminen pimeässä ei muuten ole lempitouhuani, etenkään keskellä metsää josta seuraavaan asuttavaan paikkaan on n. 6km. Mutta onneksi homma houtui ihan hyvin.

Menimme ystäväni kanssa mökille siis kirjoittamaan. Olemme kirjoitelleet enemmän ja vähemmän siitä asti kun tapasimme kymmenenvuotiaina. Tähän kahteen kymmeneen ystävyysvuoteen mahtuu kyllä kaikenlaista mukavaa ja ei niin mukavaa, mutta aina meillä on ollut tämä yhteinen asia, rakkaus kirjoittamiseen. Muutaman hiljaiselovuoden jälkeen aloitimmetaas uudestaan kehittelemään tarinaa joka onkin jo kerran alle kaksikymppisinä luotu :) Oli oikein nostalgista olla mökillä kirjoittamassa (käsin tietysti kun sitä sähköä ei ole). Ja jotenkin se kirjoittaminen vain sujuu ihan eri tavalla kun on pienessä pimeässä huoneessa joka on täynnä kynttilöitä. Muistoja tuli  mieleen ja reissu oli erittäin mukava ja rentouttava. Nyt suunittelemmekin jo uutta reissua kirjoittamisen merkeissä samalla kokoonpanolla :)

Hauvelikin oli aivan innoissaan päästessään metsään juoksemaan ihan vapaana :) Pari kertaa hyppäsi sydän kyllä kurkkuun kun koiraa huudeltiin ja huudeltiin eikä mitään näy. Sieltä se kyllä sitten aina kömpi jostain metsikon pimennoista takaisin mamman luokse :D

Ja sitten kuvasatoa.